154: Yhtä vuoristorataa

Eilen Johanna tuli meille. Olimme sopineet, että Johanna ratsastaa Mossen ja yrittää saada  sitä paremmin kuulolle. Mosse oli ihmeen pirteällä päällä ja vaikutti oikein vilkkaalta. Mutta eilen tosin oli kovin tuulinen päivä, ja se lähinnä kyttäili puista putoavia lumipöllyjä. Aluksi kuitenkin päätettiin nopeasti käydä askellajit liinassa läpi. Samallahan se oli hyvää alkulämmittelyä. Sen jälkeen Johanna meni kyytiin ja alkoi heti työstämään pollea. Eihän tähän muuta voi sanoa, että hienostihan se meni, vaikka Mosse ei aluksi ollutkaan niin herkkänä kuin pitäisi. Onneksi Johannan taidoilla hän sai Mossen toimimaan juuri oikeanlaisella tavalla! En meinannut edes tunnistaa Mossea, se kun niin upean näköisesti ja ryhdikkäämpänä mennä puksutti eteen päin.

Mutta sitten tulikin minun vuoroni mennä Mossen selkään kokeilemaan, löytyisikö eroja ratsastettavuuteen. Ja löytyihän sieltä. Se toimi jopa minunkin allani todella herkästi ja ravissakin sain sitä reippaana eteen päin. Kuitenkaan Mosse ei toiminut kuin parin kierroksen ja ympyrän ajan kuin unelma, sitten se taas alkoi. Siis en voi ymmärtää, mikä siinä on?! Mosse vain päättää aina, että nyt hän ei jaksa keskittyä ollenkaan eikä hänellä kiinnosta laisinkaan. Reaktiona pysähdys, hännän huiskautus ja takajalalla potku taaksepäin. Mosse käyttäytyy kuin mikäkin tamma, kun sille vähänkään vääränlailla yrität pyytää ja vaatia. :D Ihan surkuhupaisaa tämmöinen, samaan aikaan turhauttaa mutta silti naurattaa senkin enemmän Mossen käytös minua kohtaan. Siinä kuitenkin sitten sain Mossen laukatkin nostamaan, mutta sen kummemmin Mosse ei edes liikkunut eteen päin missään askellajissa.

Eilinen tunti oli aika turhauttava, mutta esimerkiksi tänään, kun en, voi apua, miten sen voisi kertoa? Kun en  oikeastaan kiinnittänyt liikaa huomiota siihen, että Mosse tottelisi just tismalleen sillä lailla kuin halusin. Aluksi tein paljon maastakäsin harjoitteita ennen satulaannousua. Tein pysähdyksiä, peruutuksia, sivulle väistämisiö ja vierellä ravaamista. Sen jälkeen vielä ennen satulaannousua muutaman kerran kummallekin puolelle kaulan taivutuksia ja pään myötäämistä. Sitten nousin satulaan, ja kappas, Mosse ei liikkunut yhtään mihinkään satulaannousussa vielä  senkään jälkeen, kun olin kyydissä ja laskin kuuteenkymmeneen sekuntiin. Tästä lähin alan tekemään maastakäsittelyt aina ennen ratsastusta, se kun vaikutti Mosseen niin positiivisella tavalla. Eli, ratsastuskin sujui hyvin! Jos näin voi  sanoa, sillä meidän tyylipisteet vauhdin huimasta tiimellyksestä oli miinuksen puolella, mutta itse pidin tärkeimpänä nyt sitä, että Mosse toimi koko tunnin oikein eikä kyseenalaistanut "niin vahvasti" mitään.

Kun aloin heti keskittymään muihin tehtäviin, enkä koko ajan panikoinut,  että nyt tämä tekee täydet stopit, sehän toimi tosi hyvin. Teimme väistöjä lävistäjällä, keskihalkaisijalla ja uralla. Teimme peruutuksia ja ihan vain siirtymisiä. Aluksi Mosse oli vähän sillä ajatuksella, että  joskos nyt alkaisi taas narraamaan, mutta ei se sitten alkanutkaan. Itse kun olin jotain nappulaa kääntänyt omassa päässäni, Mossekin toimi kivasti. Voi olla, että Mosse ei pidä ollenkaan liiasta pyytämisestä, mitä tässä nyt aiempina kertoina on ollut. Heti, kun ratsastin Mossea tällä tavoin, se toimi oikein hyvin. Kaikki laukannostotkin käynnistä sujui hyvin! Pääsin tekemään myös muutamat vaihdotkin. Varmaan pitää nyt siis keskittyä ratsastamaan Mossea tällä tavoin, kun se teki annetut tehtävät mieluisasti siitä huolimatta, vaikka laukkakin oli varmaan nelitahtista, niin laiskasti me etenimme eteen päin. :D

Saa nähdä, kauheaa vuoristorataa on nyt nämä meidän ratsastuskerrat. Välillä sujuu joten kuten, seuraavana päivänä ei tippaakaan. Nyt laitoin vain tähän postaukseen muutaman kuvan, mutta huomenna lisäilen sitten loputkin kuvista seuraavaan postaukseen!